Mun ajatusmaailmaa voi olla vaikeeta tajuta.

Mikä on elämän tarkoitus?
Mitä mun pitäisi tehdä elämällä, jolle ei ole merkitystä, joka tuntuu niin tyhjältä ja yksinäiseltä?

Mä olen vaeltanut tässä pimeässä laaksossa jo kahdeksantoista vuotta ja yrittänyt löytää jonkun tai jotain,
jonka vuoksi mä olisin onnellinen, jonka vuoksi pystyisin elämään, mutta tuloksetta.

Milloin saa tietää, haluaako elää vai ei?
Milloin kaikki palaset loksahtaa paikoilleen, milloin kaikki on todellista ja järkeenkäypää?
Kauanko mä joudun odottamaan? (vai saanko koskaan tietää?)

Ja tällä hetkellä, just tässä elämäntilanteessa mä toivon - enemmän kuin mitään muuta, että joku aivan 
tuntematon ihminen, joka oikeasti välittää ja jolla olis vastaukset tähän kaikkeen, kaikkiin mun kysymyksiin,
tulis aivan nurkan takaa ja jakaisi vastaukset myös mulle.

Hengitän tyhjää.

I couldn't stay home.

I had to go, and when I did, I ran for my life.

I ran until it started to rain, until it was night.

Then, all of a sudden, I stopped.

I saw this alley and I realized; This alley is like my life.

Dark as my mind, empty as my heart, full of voices like my mind and dreary as the state of my mind.

Tuijotan seinää

on päiviä, jolloin en vaan pääse ylös sängystä

(vai tahdonko edes päästä?)

hakkaan torkkua uudestaan

uudestaan

uudestaan

haluan hukkua tähän yksinäisyyden mereen

haluan syödä suklaata, pelkästään sitä

haluan nukkua pois tämän paskan olon

tai sitten mä haluun vaan, että se edes joku tärkeä ihminen tulis mun luo ja takois järkeä mun päähän

"kerää ittes, pakko jaksaa"

mä tarviin sen tiputtavan todellisuuden

enemmän kun mitään.

Puhdas pöytä

mä leikkaan ja värjään hiukset
värillä, jota en koskaan ajatellut kokeilevani
en meikkaa, pukeudu käytännöllisesti


laitan kuulokkeet korviin, annan musiikin viedä ajatukset muualle
kävelen kaupungilla huppu päässä
hyppään bussiin
nousen siitä ulos, täysin uudessa maailmassa
missä kukaan ei mua tunne


kelaan vuosia taaksepäin
aloitan kaiken alusta
puhtaalta pöydältä
tuntemattomalla maalla


kukaan ei tunne mua
kukaan ei tiedä musta mitään, paitsi sen mitä päällepäin näkee
olen mysteeri


katson kadulla kulkevia ihmisiä merkitsevästi
huomaa mut
lähesty mua
ota riski ja tutustu


koska olen aivan uusi ihminen
olen puhdas menneisyyden haavoistani
teen radikaaleja päätöksiä
elän tässä hetkessä.

Täynnä arvoituksia

keijuja
tonttuja
kääpiöitä, menninkäisiä
peikkoja
mörköjä
aaveita, tyhjiä sieluja
enkeleitä
onko heitä?


ja mitä mä menetän, jos en usko niiden olemassaoloon?
en voi tietää, kukaan ei tiedä
joillakin on kokemuksia, joita en tohdi kyseenalaistaa
joten minä..
uskon, kunnes toisin todistetaan.